Lauantaina olikin ekojen sytojen vuoro. Vähän tottakai jännittim kun ei tiennyt,mitä tuleman pitää. Alku tunut ihan hyvältä. Sitten se iski! Olo oli kun ekoja kännejä olis vetämässä eikä mitään kontrollia siihen olotilaan. Sitten alko ihottavasti tuntumaan nenän ja silmien takana (ihan kn olisi liian vahvaa pastillia). Seuraavaksi toivoinkin jo kuolemaa. Ja voi jestas mikä sen tunnin tiputuksen jälkeen tuli. Olo oli jotain niin etovaa, mitä voi ekoja kännien jälkeen kuvitella, paitsi että yhtään mikään ei pysynyt sisällä! Ja se vetämättömyys, kun et vaa jaksa/voi nousta sägnystä. No okei, vessaan oli pakko raahautua, mutta sekin tuntu siltä kun kuolemaa olis tehnyt.
No se oli vasta eka kerta, vielä oli kolme jäljellä. Toinen ja kolmas kerta meni sitten jo vähän helpommin, mutta se viimenen oli taas kun olisi maailmanloppu tullut, ei meinannut löytyä mitään helpotusta siihen oloon!
Ei sen enempää sytoista, pelkkä miettiminenkin puistattaa!
Seuraavana listassa olisi sitten Thymoglobuliini kuuden tunnin infuusio! Ei kuulosta pahalta ollenkaan. Sen tehtävä liittyy jotenkin käänteishyljintäreaktion estoon. Hyvä, nyt ei tosiaan enää jaksaisi mitään mikä kiduttaa yhtä paljon kun sytot!
Infuusio alotettiin klo 15 aikaan iltapäivällä ja ennen sitä sain 1 mg Pamolia ja 100mg kortisonia suoneen. Kolmen tunnin päästä alotuksesta samat setit, eikä mitään erikoisia tuntemuksia, hyvä homma, tästä selvitään!
Illalla klo 21 lopetettiin infuusio ja olo silloin hyvä, ajattelin käydä nukkumaan kun päivä oli ollut rankka. Tunnin päästä alko olemaan päässä olo, että kaikki ei ole hyvin. Tuli vähän skitsofreenikkoinen olo, kun aloin kuvittelemaan itselleni useampia uusia persoonia ja sävelsin jopa yhden klassisen musiikin teoksenkin (nuotteja ei ole saatavilla, harmi!) Soitin hoitajan paikalle, että josko voisi saada jotain rauhoittavaa, kun vähään aikaan oli kuitenkin mennyt 200 mg kortisonia suoneen, joka saattaa laittaa ripaskat lentämään pään sisällä yöllä.
Hetki meni rauhoittavien otosta, kun olo ei ollut muuttunut muuhun kun kuumehorkkaan. Soittoa hoitajalle, ja lisää peittoja päälle sekä antibiootin aloitus. Toivottavasti ei infektiota!!
Yö oli aika vauhdikas, mutta isoin asia siinä oli, että jouduin tehovalvontaan. Suurestakaan nesteytyksestä verenpaine pysyi liian matalana. Ennätys taisi tuolle yölle olle 63/31. Kuumetta mitattiin koko aika ja melkein koko aika se pysytteli 40.0. Alko olemaan tukala olo. Aamulla saatiin kuume hetkeksi laskemaan ja olo oli taas parempi! Ja iltapäivällä horkka alkoi taas. Kuume taas 40 ja mikään ei tuntunut auttavan, niin laitettiin jäähdutettyjä pyyhkeitä jäähdyttämään mua. Kuume alas ja yö meni hyvin leppoisasti ja saatiin annettua toinen annos Thymoglobuliinia. Aamulla taas kaikki ok ja siirto omalle osastolle ja täällä ollaan oltu, eikä kyseessä ollut infektio vaan yllättävän suuri immuunipuolustuksen isku seerumia vastaan! JEE! Täällä aloitettu nyt myös käänteishyljinnänestolääkitys Sandimmun ja ainakin suoneen laitettuna se ei tunnu kovin kivalta, tulee sellanen hillitön lämmin alue rintakehään ja samalla se on viileä (?). Ja jalat alkaa hikoamaan :DD
Eli kovia olen kokenut viikossa ja siksi en oo päässyt kirjottamaan, mutta nyt täällä taas hengissä ja hyvinvoivana (ehkä liiankin(?)) :)
Ei sen enempää sytoista, pelkkä miettiminenkin puistattaa!
Seuraavana listassa olisi sitten Thymoglobuliini kuuden tunnin infuusio! Ei kuulosta pahalta ollenkaan. Sen tehtävä liittyy jotenkin käänteishyljintäreaktion estoon. Hyvä, nyt ei tosiaan enää jaksaisi mitään mikä kiduttaa yhtä paljon kun sytot!
Infuusio alotettiin klo 15 aikaan iltapäivällä ja ennen sitä sain 1 mg Pamolia ja 100mg kortisonia suoneen. Kolmen tunnin päästä alotuksesta samat setit, eikä mitään erikoisia tuntemuksia, hyvä homma, tästä selvitään!
Illalla klo 21 lopetettiin infuusio ja olo silloin hyvä, ajattelin käydä nukkumaan kun päivä oli ollut rankka. Tunnin päästä alko olemaan päässä olo, että kaikki ei ole hyvin. Tuli vähän skitsofreenikkoinen olo, kun aloin kuvittelemaan itselleni useampia uusia persoonia ja sävelsin jopa yhden klassisen musiikin teoksenkin (nuotteja ei ole saatavilla, harmi!) Soitin hoitajan paikalle, että josko voisi saada jotain rauhoittavaa, kun vähään aikaan oli kuitenkin mennyt 200 mg kortisonia suoneen, joka saattaa laittaa ripaskat lentämään pään sisällä yöllä.
Hetki meni rauhoittavien otosta, kun olo ei ollut muuttunut muuhun kun kuumehorkkaan. Soittoa hoitajalle, ja lisää peittoja päälle sekä antibiootin aloitus. Toivottavasti ei infektiota!!
Yö oli aika vauhdikas, mutta isoin asia siinä oli, että jouduin tehovalvontaan. Suurestakaan nesteytyksestä verenpaine pysyi liian matalana. Ennätys taisi tuolle yölle olle 63/31. Kuumetta mitattiin koko aika ja melkein koko aika se pysytteli 40.0. Alko olemaan tukala olo. Aamulla saatiin kuume hetkeksi laskemaan ja olo oli taas parempi! Ja iltapäivällä horkka alkoi taas. Kuume taas 40 ja mikään ei tuntunut auttavan, niin laitettiin jäähdutettyjä pyyhkeitä jäähdyttämään mua. Kuume alas ja yö meni hyvin leppoisasti ja saatiin annettua toinen annos Thymoglobuliinia. Aamulla taas kaikki ok ja siirto omalle osastolle ja täällä ollaan oltu, eikä kyseessä ollut infektio vaan yllättävän suuri immuunipuolustuksen isku seerumia vastaan! JEE! Täällä aloitettu nyt myös käänteishyljinnänestolääkitys Sandimmun ja ainakin suoneen laitettuna se ei tunnu kovin kivalta, tulee sellanen hillitön lämmin alue rintakehään ja samalla se on viileä (?). Ja jalat alkaa hikoamaan :DD
Eli kovia olen kokenut viikossa ja siksi en oo päässyt kirjottamaan, mutta nyt täällä taas hengissä ja hyvinvoivana (ehkä liiankin(?)) :)
Hienosti olet kestänyt nuo raskaat hoidot. <3 Rankkaa tää on ollu kaikille mutta sulle kaikista raskainta.
VastaaPoista❤️❤️❤️
VastaaPoista