3kk allosiirrosta takana ja kotona ollaan oltu jo hyvä tovi. Kotiin pääsin siis jo 30.12.2019 eli sopivasti uudeksivuodeksi! Kyllähän ne arvot sieltä lähti nousemaan pitkähkön odottelun jälkeen, ehkä hyvä niin ni ovat ainakin kestävää laatua, eihän hosumalla hyvää tule 🤭
Ensimmäiset kotiutumispäivät oli suht rankkoja, tuntu että mitään ei jaksa tehdä ja että kroppa ei ole ihan ennallaan. No, mitä voi olettaa, jos on ollut melkein 9 viikkoa 11 neliön huoneessa seuranaan vaan nakkisodan aikainen kuntopyörä 😂siitä se arki Alko pikkuhiljaa pyörimään ja joka päivä sai aina vähän enemmän tehtyä kun edellisenä päivänä.
Ekat labrat ja lääkärikäynnit oli tosi pelottavia kotiutumisen jälkeen, päässä pyöri vaan, että mitä jos arvot onkin taas alkanut laskemaan ja joudun takasin osastolle ja uuteen siirtoon? Onneks näin ei ollut, vaan joka kerralla arvot oli paremmat ja paremmat. Tein yhden polin hoitajan näkemän ennätyksenkin: siirryin "pitkäaikaisterveiden" jatkoseurannan puolelle kun siirrosta oli reilu 2kk, normaalisti sinne siirrytään kuulemma noin 4 kk kohdalla!
Olo on ollut kotona ollessa aivan mahtava, ei minkäänlaista käänteishyljintää, ei infektioita, ei yhtikäs mitään! Nivelkipuja oli, mutta lääkäri totesi, että ne on harmittomia ja johtuvat siitä, kun kortisoni purettiin pois niin omalla keholla kestää hetken ennenkun osaa taas toimia ilman lisäkortisonia.
Eilen 12.2.2020 oli taas lääkäri aika ja sain luvan alkaa taas käymään kuntosalilla! Tässä vuoden löhöilyn aikana on tullut ehkä muutama kilo ylimäärästä syömällä ja tietty lääkkeet turvottaa kanssa. Sain myös luvan ottaa tuoreet kasivset takasin ruokavalioon! Illalla meillä olikin miehen tekemä kanasalaatti ruokana 💓Eilen kävin myös tietty pyöräilemässä salilla ja muutenkin vähän kuuntelemassa, että mitä keho on mieltä vähän enemmästä liikkumisesta. Olin aivan 100 varma, että aamulla en pääse edes sängystä ylös, mutta väärässä olin! Olo oli ketterämpi kun pitkään aikaan ja polvissa ollut kipu oli kadonnut kokonaan!
On tässä tietenkin kääntöpuolensakin, itsetunto muuttuneessa kropassa on melkeinpä nollissa. Aikaisemmin mulla oli peppuun asti vaalea ihana tukka ja nyt päästä sojottaa vaan muutama hassu haiven sinne tänne. Ja naamassa kasvaa sitten karvaa niin, että tunne oloni lumimieheksi! Nyt mietinkin, että voikohan niitä höylätä pois vai kasvaako ne kahta kauheampina takasin 🤔🤭
Seuraavaan postaukseen voisinkin laittaa jotain kuvia matkanvarrelta jos onnistun jotenkin liittää ne tänne 😂
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti