Kuvia!

 Hehe, aikaa se vei, että sain kaikki haluamani kuvat tänne, mutta onnistuin! Kuvat siis aikajärjestyksessä, alhaalla vanhimmat ja ylhäällä uusimmat, tekstit on suunnilleen oikean kuvan kohdalla, tää muotoilu on vielä vähän hakusessa :) Melko terapeuttista käydä vanhoja kuvia läpi....







 Eilen sain taas pitkästä aikaa tipan käteen. Onneks tällä kertaa meni vaan luunsuojalääke!















 Tylsien päivien pelastus! Oon siis näinä päivinä kun lapset on koulussa ja mies töissä niin koukuttanut itseni CS:n ihmeelliseen virtuaalimaailmaan! 

Äitin, siskon ja siskontytön kanssa laatuaikaa <3 Käytiin pelaamassa pakohuone peli, jonka jälkeen syömään Bangkokilaiseen ravintolaan. Oli maukasta <3

















 Molemmilla tukka hyvin. Neiti toimi äitin makutuomarina kun käytiin peruukkia kokeilemassa ja hieno peruukki tulikin <3
















 Lasten kanssa viettämässä aikaa biliksen parissa.

















  Kokeiltiin kotona tyttären kanssa, että miltä äiti näyttää jos olisi tukka :D

 Muistaakseni kotiinpääsylabrat! Trombosyyttejä sain vielä lisää, että saatiin keskuslaskimokatetri pois :)

















Pakko oli laittaa piristyskuva tähän kohtaan. Tässä siis meidän perheen uusin tulokas, Pipsa <3

















Joulumeikit naamassa, sen  mitä jakso laittaa :)



















Kotilomalle jouluksi matkalla ja pakko oli kuunnella jouluradiota, niin sai joulufiiliksen aikaseksi. Mies ei vaan tykännyt kanavavalinnasta, mutta ei onneksi valittanut asiasta kummemmin :D



















Joulun arvot. Kova luotto oli siihen, että jouluksi pois kokonaan, mutta toisin kävi. onneks pääsin edes kotilomalle silloin <3

HAHA! Pakko kai se on laittaa myös niitä ei hehkeimpiä kuvia tänne. Eli tässä oon just leikannut takkukasatukan pois ja jäljelle jäi vaan KALJU!


















 Vasemmalla pullojen takana näkyy pieni punanen pussukka, jossa on luovuttajan kantasolut. Pieni pussi täynnä elämää <3




































  Tässä on Sytostaatit menossa. Se oli sellanen jännä tunne, ihan kun kännissä olis ollut :D

 En tiedä kuinka hyvin tekstistä saa selvää, mutta siinä oli aikataulu lääkkeineen päivineen ennen ja jälkeen siirron. Tosin tota aikataulua piti siirtää viikolla eteenpäin.

 Meikäläinen vähän väsyneenä osastolla ja toisessa kuvassa hyvinkin tutuksi tullut "Pena" jossa ilmeisesti on menossa Trombosyyttitiputus just :D

Tästä kaikki siis alkoi. Tää kuva on otettu lokakuussa 2018. Tommosia mustelmia aloin ihmettelemään jaloissa, eka laitoin ne saliharrastuksen piikkiin, mutta kun ne paheni koko aika vaan, niin helmikuussa 2019 menin ekaa kertaa lääkäriin hiihtolomalla. Siitä on nyt ihan kohta tasan vuos aikaa.

Myöhästyneet terveiset kotoota ja ajatuksia matkasta

3kk allosiirrosta takana ja kotona ollaan oltu jo hyvä tovi. Kotiin pääsin siis jo 30.12.2019 eli sopivasti uudeksivuodeksi! Kyllähän ne arvot sieltä lähti nousemaan pitkähkön odottelun jälkeen, ehkä hyvä niin ni ovat ainakin kestävää laatua, eihän hosumalla hyvää tule 🤭

Ensimmäiset kotiutumispäivät oli suht rankkoja, tuntu että mitään ei jaksa tehdä ja että kroppa ei ole ihan ennallaan. No, mitä voi olettaa, jos on ollut melkein 9 viikkoa 11 neliön huoneessa seuranaan vaan nakkisodan aikainen kuntopyörä 😂siitä se arki Alko pikkuhiljaa pyörimään ja joka päivä sai aina vähän enemmän tehtyä kun edellisenä päivänä.

Ekat labrat ja lääkärikäynnit oli tosi pelottavia kotiutumisen jälkeen, päässä pyöri vaan, että mitä jos arvot onkin taas alkanut laskemaan ja joudun takasin osastolle ja uuteen siirtoon? Onneks näin ei ollut, vaan joka kerralla arvot oli paremmat ja paremmat. Tein yhden polin hoitajan näkemän ennätyksenkin: siirryin "pitkäaikaisterveiden" jatkoseurannan puolelle kun siirrosta oli reilu 2kk, normaalisti sinne siirrytään kuulemma noin 4 kk kohdalla!

Olo on ollut kotona ollessa aivan mahtava, ei minkäänlaista käänteishyljintää, ei infektioita, ei yhtikäs mitään! Nivelkipuja oli, mutta lääkäri totesi, että ne on harmittomia ja johtuvat siitä, kun kortisoni purettiin pois niin omalla keholla kestää hetken ennenkun osaa taas toimia ilman lisäkortisonia.

Eilen 12.2.2020 oli taas lääkäri aika ja sain luvan alkaa taas käymään kuntosalilla! Tässä vuoden löhöilyn aikana on tullut ehkä muutama kilo ylimäärästä syömällä ja tietty lääkkeet turvottaa kanssa. Sain myös luvan ottaa tuoreet kasivset takasin ruokavalioon! Illalla meillä olikin miehen tekemä kanasalaatti ruokana 💓Eilen kävin myös tietty pyöräilemässä salilla ja muutenkin vähän kuuntelemassa, että mitä keho on mieltä vähän enemmästä liikkumisesta. Olin aivan 100 varma, että aamulla en pääse edes sängystä ylös, mutta väärässä olin! Olo oli ketterämpi kun pitkään aikaan ja polvissa ollut kipu oli kadonnut kokonaan!

On tässä tietenkin kääntöpuolensakin, itsetunto muuttuneessa kropassa on melkeinpä nollissa. Aikaisemmin mulla oli peppuun asti vaalea ihana tukka ja nyt päästä sojottaa vaan muutama hassu haiven sinne tänne. Ja naamassa kasvaa sitten karvaa niin, että tunne oloni lumimieheksi! Nyt mietinkin, että voikohan niitä höylätä pois vai kasvaako ne kahta kauheampina takasin 🤔🤭

Seuraavaan postaukseen voisinkin laittaa jotain kuvia matkanvarrelta jos onnistun jotenkin liittää ne tänne 😂