turhauttaa ja vieläkin osastolla....

Hissan taas pitkästä aikaa kaikille!

Toiveissahan oli, että olisin viime perjantaina päässyt kotiin. No, toisin kävi ja täällä ollaan vielä. Neutrofiilit ei olleet oikein suostuvaisia tohon kasvamiseen, ni siihen tyssäs sitten kotiinpääsy silloin. Muistaakseni arvo oli silloin 0.26 kun raja on 0.5.

No ei se mitään, kasvatellaan soluja viikolopun ajan ja maanantaina kotiin! VÄÄRIN! Maanantaina arvot oli vissiin luokkaa 0.15, eli aikamoista vuoristorataa ollut niiden kanssa. Maanantaina tiputettiin myös tromboja ja punasoluja, kun ne oli päässyt kanssa tippumaan. Trombojen kohdalla tuli taas kuumehorkka ja ajattelin, että nyt menee kaikki taas hukkaan. Ei onneksi mennyt ja tiputuksen jälkeinen vaste oli 22. Punasolut tippu kivasti ja ne olikin noussut 68 -> 90.

Tiistaina sitte aamulla oli hyviä uutisia! Neutrofiilit oli jo tasolla 0.39! Jee, ajattelin, että kyllähän noilla vois jo päästä kotiin. No ei päässyt ei ja sen lisäksi sanottiin, että ei kannata liikaa iloita tosta noususta, kun maanantaina laitettiin suoneen kortisonia, ni se on voinut nostaa noita arvoja, että keskiviikkona ne voi taas ollut laskenut. Tervetuloa masennus tästä ainaisesta pettymysten loputtomasta suosta!

Illalla sitten juttelin lasten kanssa ja tuli niin paha mieli niiden vuoksi tästä koko rumbasta ja siitä, että en voi sanoa tarkkaa päivää, koska pääsen kotiin. Ne niin odottaa kotiinpääsyä ja äitin näkemistä :'(( Kyllähän mä täällä pärjään, mutta miten mun pienet muruset tulee ikinä pääsemään tästä yli, varsinkin jos koko joulu menee täällä ollessa...

Keskiviikkona sitten vähän vielä toiveikkaana annan labrat ja jään odottelemaan tuloksia. Lääkäri tulee kertomaan, että neutrofiilit on nyt tasolla 0.48! MUTTA maksa-arvot on noussut nyt yli 400. Huomenna lisää testejä ja mahdollisesti kuvantamista jne, että mistä johtuu... Eli taas yksi pettymys, ei riitä, että saa solut oikealle tasolle, ni sit pitää alkaa jonkun tyhmän maksan vielä kiukutella! Toivotaan, että joku ohimenevä nousu vaan ja että toivoa olis vielä päästä jouluksi kotiin. Tosin ei tässä kohta enää aikaa oo hommata mitään joululahjoja...

Tosiaan tää postaus oli lähinnä oman pahan olon purkua, kun tuntuu että en pääse ikinä ulos täältä. Ainakin opin kantapään kautta sanonnan "aina ei saa mitä haluaa"....

Solut kasvaa ja kotiinpaluu häämöttää horisontissa!

Heissan taas pitkästä aikaa,

Itsenäisyyspäivänä se sitten tapahtui! Kauan kaipaamani valkosolut antoi ensimmäiset merkit itsestään, juuri kun mun toivo oli jo melkein heitetty hukkaan! Leukosyytit oli siis silloin 0.1 ja silloin ei vielä neutrofiileja ollut näkyvissä, sekin korjaantu sitte lauantaina, kun neutrofiileja oli jo huimat 0.06!

Vähän mieltä alensi se kun tämän aamun labroissa ei taas ollut neutrofiileja näkyvissä ollenkaan, mutta hoitaja oli ihana ja sanoi, että ihan normaalia, että ne saattaa kadota johonkin ja että huomenna niitä voi taas olla enemmän. Leukosyytit oli tänään 0.2! Eli jotain tuolla luuytimessä tapahtuu koko aika.

Lääkärin kanssa keskustelin ja hän ei pitänyt ollenkaan mahdottomana, että pääsisin kotiin jo perjantaina! Toki se riippuu siitä, miten noi solut jaksaa kasvaa ja monistua, nyt vaan kaikki peukalot pystyyn! Viimeistään ens viikolla kuitenkin pitäisi kotiin päästä. Jos tähän asti on ollut hankalaa saada aika kulumaan, ni nyt se on varmasti ihan mahdotonta, kun kotiinpääsy on melkein nurkan takana!!! :D